tapaus 2796, Aikakirjan varastaminen
Asianomistaja Pähkinä Tunturilaakso (19.2.1965) kertoo huomanneensa 06.08.1995 aamulla, että tavallisesti yöpöydänlaatikossa sijainnut Aikakirja oli kadonnut. Huomattuaan, ettei kirjaa löytynyt muualtakaan asunnosta, asianomistaja tehnyt katoamisilmoituksen Korvatunturin koordinaattorille Tuiske Karikolle. Etsinnöistä huolimatta Aikakirjaksi nimitetty kirja ei löytynyt ja asiasta päätettiin tehdä rikosilmoitus, lisäperusteena kirjasta löytyvät voimakkaat loitsut.
Asianomistaja kertoo viettäneensä iltaa Sihinä Kivikon kanssa ja molemmat olivat menneet nukkumaan ennen yhtätoista. Asianomistaja ei usko seuralaisensa syyllisyyteen, sillä iltaa oli vietetty seuralaisen asunnolla.
Asianomistaja kertoo Aikakirjan olevan suurin tunnettu kokoelma tonttujenhistoriaa ja voimakkaita, olennoille usein hengenvaarallisia loitsuja. Asianomistaja on kerännyt kokoelmaa puolentoista vuosikymmenen ajan. Asianomistaja kertoo kokoelman olevan todella vaarallinen joutuessaan vääriin käsiin.
Lisäys 2.5.1998: Asianomistaja kadonnut useiden uhkauskirjeiden jälkeen, asian epäillään liittyvän vahvasti Aikakirjan varkauteen, sillä jokaisen uhkauskirjelmän lopussa on allekirjoitus Aikakirjavaras.
Silmu pysäytti lukemisen ja katsahti ympärilleen. Hän istui tonttupoliisin arkiston lattialla lukemassa kuulustelukansioita. Silmu oli edellisenä iltana kysynyt Tuiskeelta, mahdollisuutta tutustua paremmin Aikakirjan tarinaan, vaikka todellisuudessa hän oli halunnut saada aavistuksen siitä, että kuka olisi se Aikakirjavaras, jonka hän kohtaisi muutaman päivän päästä.
Puistatus kulki hänen läpi. Aikakirjavaras oli sama, joka oli nyt tuonut Silmun yöpöydälle viestin. Kukaan ei tiennyt hänen vanhempiensa kohtalosta mitään, joten Silmu ei tiennyt mitä odottaa.
Silmu ei ollut vieläkään paljastanut Tuiskeelle saaneensa viestin Aikakirjavarkaalta, sillä Silmu tiesi, ettei mies päästäisi häntä silmistään, saati antaisi lupaa lähteä kohtaamaan Aikakirjavarasta. Kukaan ei kuitenkaan koskaan saisi selville varasta, jos hän ei lähtisi jäljittämään varasta itse.
Konstaapeli Lumitie koputti arkistohuoneen oveen ja keskeytti Silmun ajatukset. Miehellä oli kädessään höyryävä kupillinen teetä.
- Onko sinulle tullut mitään kysyttävää? Lumitie kysyi ja ojensi kuppia Silmulle.
- Ei ainakaan vielä, mutta luettavaa riittää, Silmu sanoi ja nyökkäsi lukemattomien kansioiden pinoon.
- No minä olen työhuoneessani, jos sinulla on jotain kysyttävää. Lumitie sanoi ja kääntyi kohti ovea.
Silmu jatkoi kansioiden selaamista. Kymmeniä kansioita myöhemmin Silmu törmäsi kansioon, jonka päällä oleva nimi oli liian tuttu. Sihinä, postitonttu, kanteen oli kirjoitettu. Kansion ensimmäiselle sivulle oli liimattu mustavalkoinen kuva hymyilevästä naisesta, joka näytti ihan Silmulta.
Silmu vilkaisi nopeasti henkilötietoja ja siirtyi kohti käsinkirjoitettua kuulustelupöytäkirjaa.
Kuulusteltava kertoo olevansa läheinen tuttava Aikakirjan varastamiseen liittyvän asianomistajan kanssa. Kuulusteltava kertoo viettäneensä Aikakirjan varastamista edeltäneen yön yhdessä asianomistajan kanssa (Lisäys 12.10.1995, tarinat tukevat moitteetta toisiaan). Kuulusteltava antaa luvan kotinsa tutkimiseen, mikäli poliisi kokee asian aiheelliseksi. Kuulusteltava kiistää olevansa syyllinen varkauteen, perusteena kertoo, ettei tietänyt Aikakirjan olemassa olosta ennen katoamista. Kuulusteltavaa pidetään toistaiseksi syyttömänä, kuulusteltavaa ei pidätetä rikoksesta.
Lisäys 4.5.1998: kuulusteltavasta tullut erittäin läheinen nyt kadonneen Aikakirjan varastamiseen liittyneen asianomistajan kanssa, odottaa lasta parille, pari vihitty 16.8.1996. Kuulusteltavaa pidetään edelleen syyttömänä.
Lisäys 17.1.1999: Kuulusteltava kadonnut 16.1.1999 illalla, kuulusteltavan puoliso myös edelleen kateissa. Toistaiseksi myöskään parin lapsen olinpaikasta ei ole tietoa. Jatkossa kuulusteltavaan liittyvät tiedot kadonneiden kansiossa, numero 18995.
Silmu vilkaisi arkistohuoneen seinälle nostettua harmaata kelloa. Varttia vaille kuusi. Silmu kaivoi kansion numero 18995 päällimmäiseksi ja päätti jatkaa lukemistaan huomenna. Hän oli luvannut tavata Värrin Suuren Tuvan aulassa.
- Moikka, Silmu huikkasi Värrille ja jätti hiippalakkinsa naulakkoon.
- Moikka, Värri sanoi hymyillen hengästyneelle Silmulle.
- Miten päivä meni? Silmu kysyi uteliaana.
- Hyvin, Värri sanoi ja irvisti. – Punakynä oli vain tavallista huonommalla tuulella, koska joku jätti tulematta kouluun, poika jatkoi ja kohotti kulmiaan Silmulle.
- Tuiske antoi minulle kasan kansioita Aikakirjaan liittyen ja enkä halunnut lopettaa kesken, Silmu protestoi.
Värri nyökkäsi hänelle vastaukseksi heidän asettuessa peräkanaa jonoon.
Värri vihelteli jotain Silmulle tuntematonta joululaulua, kun Silmu kuuli hiljaista puhetta ruokalinjaston lähellä olevasta pöydästä.
- Luuletteko, että ne ovat yhdessä? Joku kysyi muilta.
- En tiedä, eivät ne ainakaan ole niin läheisiä, joku vastasi.
- Minun mielestäni ne eivät ainakaan sovi niin hyvin yhteen, kysyjä tuhahti.
- Te olisitte kyllä niin paljon parempi pari, joku kolmas myötäili.
- Kuka se oikein edes on? Joku neljästä kysyi.
- Etkö sinä tiedä! Kysyjä nauroi.
- Se on se uusi, jota kaikki tuntuvat hyysäävän, kolmas sanoi.
Silmu puri hammastaan, ettei menisi rähjäämään tytöille pöytään. Kukaan heistä ei tainnut uskoa, että Silmu saattaisi kuulla heidän puheensa.
- Älä välitä noista, Värri sanoi ja vilkaisi taakseen.
- Ne puhuvat samalla tavalla ihan kaikista, Värri sylkäisi sanat ulos suustaan.
Silmu puristi tarjotintaan rystyset valkoisina kävellessään tyttöjen pöydän ohitse.
- Eihän me olla edes pari, Silmu valitti Värrin istuuduttua pöytään.
- Vai ollaanko? Silmu kysyi huomattuaan pojan ilmeen synkkenevän.
- Ehkä tanssipari muttei muuta, Värri vakuutti kasvot vakavina.
Samassa joku pudotti torakan Silmun ruokaan ja tyttö kiljaisi. Torakka paljastui kuitenkin hetken päästä leluksi ja kaksosten pilaksi. Mielessään Silmu alkoi viimein hioa kostoa pojille, sillä hän päätyi päivittäin poikien pilojen kohteeksi. Pian kuitenkin Silmu oli unohtanut spekuloivat tytöt ja keskittyi makaronilaatikon ahmimiseen.
Silmu saapui iloisena asuinrakennukselleen ja käveli suoraan huoneensa ovelle.
Silmu avasi oven ja tunti kylmän tuulahduksen kasvoillaan. Kauhu kiiri pitkin Silmun selkäpiitä. Huoneen ikkuna oli auki ja pöydällä odotti uusi viesti. Silmu halusi kirkua, mutta ääni jähmettyi kurkkuun. Silmu tiesi jo keneltä viesti oli ja mitä se koski.
”Vai LuuLit SiNä PÄÄseväsi
miNUN oHiTSeni LUKemalLA
MuuTamAN KanSIon.
EpÄONNeksesi MINÄ tieDän SinuSta
KAIKEN!
AikaKirjAVAras”, siinä luki.
Silmu kiirehti sulkemaan ikkunan ja veti verhoja kiinnemmäs. Toivottavasti varas olisi jo kaukana, tyttö ajatteli mielessään.
Tummiin pukeutunut hahmo vilkaisi varoen ikkunasta sisälle. Hän ei tahtonut vielä paljastua. Kiinnijääminen oli ollut äsken todella vähällä, hänen pitäisi olla jatkossa tarkempi. Sitten hän taittui kaksin kerroin äänettömästä naurusta. Typerä tyttö. Niin kuin yhdet verhot estäisivät häntä näkemästä.
9. ja 10. luukku
0 kommenttia:
Lähetä kommentti