Silmu istui Suurella Tuvalla koristelemassa joulupipareita sinivalkoisin värein. Suomen lippu liehui salossa ja Tupa oli valaistu kymmenillä kynttilöillä. Jotkut innokkaat tontut olivat kiinnittäneet suomenlippunauhoja Tuvan kattoon. Tonttuvanhukset istuivat Tuvan perällä neulomassa ja lukemassa lehtiä.
Silmu vilkaisi ympärilleen ja huomasi Värrin istumassa kauempana kavereidensa kanssa. Poika ei ollut ottanut kontaktia Silmuun sitten, kun Värri oli kysynyt Silmua tanssipariksi ja Silmu oli paennut kysymystä sisälle luokkaan.
Silmu halusi vastata kyllä, mutta pelkäsi muiden tonttutyttöjen kateutta. Mutta toisaalta Silmu ei tiennyt, olisivatko tonttutytöt yhtä kateellisia kuin tytöt Silmun lukiossa. Samalla Silmu kuitenkin tiesi myös, että Värri saisi halutessaan parikseen kenet tahansa.
Silmu havahtui unelmistaan ja huomasi pursottaneensa valkoista sokerikuorrutetta pöydälle. Hunajaksi esittäytynyt tonttutyttö ojensi Silmulle paperia, jolla Silmu saattoi puhdistaa sotkut pois pöydältä. Tytöt koristelivat pipareita hiljaisuuden vallitessa, kunnes Ompelimosta tuttu Marenki tuli kurkkimaan Silmun olan taakse.
- Sinähän et oikein tuntenut tarinaasi, Marenki aloitti istuessaan vapaalle tuolille Silmun viereen.
Silmu irvisti vastaukseksi.
- Sopisiko sinulle, jos minä kertoisin sinulle, mistä kaikki sai alkunsa? Marenki jatkoi välittämättä Silmun irvistyksestä.
Silmu nyökkäsi vakavana.
- Kuten ehkä jo tiedät, isäsi kävi luonamme melko tarkalleen sinun ikäisenäsi, Marenki aloitti.
- Mekin tosin olimme silloin paljon nuorempia, Tuiske sanoi saapuessaan ja kietoi kätensä Marengin harteille.
- Minä työskentelin vielä silloin ompelimon puolella ja sinä olit vasta aloittamassa Joulupukin koordinaattorina, Marenki sanoi hymyillen jollekin muistikuvalle.
- Kuitenkin, Tuiske aloitti. – Isäsi tuli käymään Ompelimossa mukanaan paksu ruskeakantinen kirja.
- Hän oli silloin yhdeksäntoista ja täynnä intoa.
- Mutta kaikkein merkittävintä oli kirjan nimi, Aikakirja, Tuiske sanoi ja palautti Marengin maanpinnalle.
Silmu muisti hämärästi lukeneensa lyhyen maininnan Aikakirjasta, Tonttujen Historia Kautta Aikojen –kirjasta. Kirjasta kertovan lyhyen maininnan lopussa oli sanottu, että Aikakirja oli kadonnut muutama vuosikymmen sitten ja se sisälsi paljon väkevämpiä loitsuja kuin Tonttujen Virallisessa Taikaoppaassa.
- Muistan kuinka naureskelimme pojan suurille haaveille tehdä kirjasta kaikkein kuuluisin tonttukirja, Marenki sanoi nolona.
- Koko tarinasi - Silmu - alkaa siitä, kun isäsi heräsi aamulla, eikä löytänyt taikakirjaansa lukitusta yöpöydänlaatikosta, Tuiske sanoi pysäyttävällä äänellä.
- Sen etsimiseksi järjestettiin etsintäpartioita ja valtavia kuulusteluja, jokainen siihen aikaan Korvatunturilla asustanut olio oli epäilyksen alainen, Tuiske jatkoi.
- Tänäkään päivänä kukaan ei ole saanut selville, missä Aikakirja sijaitsee ja kuka sen oli vienyt, Marenki lisäsi dramaattisella äänensävyllä.
Kolmikon ympärille oli kerääntynyt joukko tonttuja kuuntelemaan heille jo tuttua tarinaa.
- Isäsi tutustui kuulustelujen aikana hyvin viehättävään tonttutyttöön, vaaleahapsiseen Sihinään, Tuiske jatkoi.
- Kun kuulustelut viimein päättyivät tuloksettomina, alkoi Korvatunturilla pian levitä uutinen, että isäsi ja Sihinä, äitisi, olisivat vaihtaneet kihlat.
- Häät järjestettiin muutamassa kuukaudessa, uudenvuoden aattona, Marenki sanoi hymyillen.
- Kaikki uskoivat, että Sihinä oli raskaana, mutta sinä synnyit kuitenkin vasta vuosia häiden jälkeen, Tuiske melkein kuiskasi.
Silmua itketti, hänen vanhempansa olivat rakastaneet, toisiaan, mutta eivät ilmeisesti lainkaan tätä. Ainakaan, jos postipaketti toimi mittarina välittämiselle.
- Kaikki olivat jo melkein unohtaneet Aikakirjan, myös minäkin, kunnes isäsi hieman hiprakassa paljasti, että oli saanut uhkauksen liittyen Aikakirjaan, Tuiske sanoi surullisena.
- Siinä vaadittiin, että isäsi olisi pitänyt saapua tiettyyn osaan Korvatunturia jouluaattoyönä ja avata salakirjoituksella kirjoitetut kirjansivut, Marenki jatkoi.
- Isäsi ei kuitenkaan suostunut, Tuiske sanoi ääni väristen.
- Uhkauksia alkoi sadella viikoittain, eikä enää pelkästään isällesi, myös Joulupukki, äitisi ja Tuiske saivat osansa, Marenki sanoi kihisten vihasta.
- Lopulta sain tarpeekseni ja kun olin aamulla vihaisena menossa jälleen kerran takomaan järkeä isäsi päähän, hänestä ei näkynyt jälkeäkään, Tuiske sanoi.
- Kuin maa olisi niellyt hänet, Marenki sanoi nyökytellen.
- Kuulustelut aloitettiin uudelleen, mutta lopetettiin puolen vuoden kuluttua tuloksettomina, joku Silmulle tuntematon vanhempi tonttu sanoi.
- Äitisi oli silloin viimeisillään raskaana, Marenki sanoi ja puhkesi kyyneliin.
- Miksi äiti ei sitten pitänyt minua? Silmu kysyi niellen itkua.
- Olin juuri tulossa siihen, Tuiske sanoi. – Muutama viikko syntymäsi jälkeen, äitisi vaikutti tavallista levottomammalta.
- Yhtenä aamuna, kun olin tavalliseen tapaani menossa hakemaan lehteä postista, koko posti ei ollut avoinna, Tuiske sanoi aivan liian hiljaa.
- Tiesin, että äitisi oli aamuvuorossa ja epäilin, että hän oli nukkunut pommiin, joten menin koputtamaan huoneenne ovelle.
- Ovi oli kuitenkin lukossa ja valot olivat pois päältä, Marenki jatkoi.
- Isäsi katoamisen vuoksi katsoimme välittömästi postin valvontakameranauhat, Tuiske sanoi nyökäten Marengin vastaukselle.
- Ennen kuin valvontakamerannauha katkesi, siitä saattoi nähdä, kun äitisi laittoi sinut hädissään piiloon pahvilaatikkoon yhdessä valkoisen paperin kanssa, Tuiske sanoi nyyhkyttäen.
- Hän ei kuitenkaan kiireessä huomannut, että laatikko oli lähdössä pois Korvatunturilta, ihmisten maailmaan, Marenki sanoi itkien vuolaasti.
- Kumpaakaan vanhemmistasi ei ole nähty sen koommin.
Silmu itki lohdutonta, sydäntä raastavaa itkua. Hän oli ollut väärässä, hänen vanhempansa olivat kuin olivatkin rakastaneet tätä. Heidän ympärilleen kerääntyneet tontut palasivat huomaamattaan omiin toimiinsa kuin eivät olisi koskaan olleetkaan kuuntelemassa tarinaa. Kuitenkin yksi tontuista jäi paikalleen ja liikkui lähemmäs Silmua kietoen tämän syliinsä. Raottaessaan itkettyneitä silmiään, Silmu tunnisti ruskeat vaatteet ja itki yhä vuolaammin.
Illalla Värrin saatettua Silmu tytön huoneelle, Silmu rojahti sängylle ja potki kengät pois jalastaan. Sitten hän huomasi yöpöydälle jätetyn lapun, jonka teksti oli kirjoitettu sanomalehtipaperista leikatuilla kirjaimilla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti