Joulukalenteri

   mä A. unohdin tän jutun kokonaan
         B. onnistuin hävittämään luukut jotka olin kirjoittanut.
joten tänne tulee nyt luukut 2.-17. yhtenä pitempänä novelli pätkänä.
Anteeksi kauheasti.
Ja perinteisesti haluan kommentteja kirjoituksestani, että voin kehittyä.
---------------------------------------------------------------------------------------------
2.-17. joulukuuta


Nyt olen vapaa
Ja mukana tuulen
Saan kulkea rajoilla
Ajattomuuden.
Olen kimallus tähden,
Olen pilven lento,
Olen kasteisen aamun
Pisara hento.
En ole poissa
Vaan luoksenne saavun
Mukana jokaisen
Nousevan aamun
Ja jokaisen laskevan
Päivän myötä
Toivotan teille hyvää yötä.

        Taivaalla loisti kuu ja tähdet. Nykyään ne olivat minulle asia, joka tuotti vain tuskaa. Helminauha, joka oli kieputettu käteni ympärille, kimalsi valoa tähtien tuikkeessa.
         Olin viemässä helminauhaa äitini haudalle, keskellä yötä. päivällä en uskaltanut, sillä pelkäsin jonkin koulustani näkevän mitä tein. Siitähän he vasta keksisivätkin härnätä. Kukaan ei tiennyt, että äitini oli kuollut.
         Hänen kuolemastaan tulisi tänä yönä kuluneeksi vuosi. Vuosi sitten samaan aikaan syöpä oli voittanut äidin. Vaikka enää hän ei ollut läsnä jokapäiväisessä elämässäni, hän oli silti joka sekunti muistoissani.
         Helmet, joita kannoin olivat olleet äidin lempikoru. Se oli muisto, jonka halusin antaa äidille laittamalla ne lasiseen luukkuun hänen hautakivessään.
          Muistin kuinka olin aina pienenä halunnut ne kaulaani. Äiti oli aina naurahtaen laittanut ne kaulaani ja sanonut, että olin kaunis. Muistot äidistä olivat aina ihania ja rakkaita. Helmiä, jotka vain minä tiesin.

continue reading Joulukalenteri

Joulukalenteri

                                                   1. joulukuuta
              Hänen silmänsä olivat niin luottavaiset ja lämpimät, kuin kauneinta silkkiä. Minä taas olin nykyään hyvinkin erilainen, olin kovettanut itseni edellisen joulun jälkeen. Hän oli nähtävästi ottamassa nyt kontaktia minuun.
             Hän tutki minua kauniilla silmillään ja tunsin kovettavani itseäni koko ajan lisää. En halunnut haavoittua enää koskaan.
             Seisoimme kirpeässä ulkoilmassa, hän vain parin metrin päässä minusta. Kuin kirouksesta lunta alkoi sataa päällemme.
             Mieleeni tulvi, kuinka olimme muutama talvi sitten tanssineet valssia yhdessä lumisateessa. Kyyneleet valuivat poskilleni. Muistin kuinka hänen askeleensa olivat ohjanneet minut oikeaan suuntaan, kuinka hänen kätensä olivat olleet pehmeät.
            En kestänyt katsella häntä siinä, vaan käännyin ympäri ja lähdin kävelemään kohti kotia.

continue reading Joulukalenteri