Samassa jokin äänekäs otus rymisti metsän laitaan ja nuuski äänekkäästi ilmaa. Otus käveli lähemmäs Silmua ja kallisti suurta päätään. Silmu katseli otusta tarkemmin. Otuksella oli pörröinen turkki, surulliset silmät ja rikkinäiset sukat. Otus puhalsi suustaan ilmaa, joka höyrysi pakkasessa. Otuksen henki haisi todella pahalle ja ennen kuin Silmu oli räpäyttänyt silmiään, otus oli tullut monia metrejä lähemmäksi tyttöä.
Silmu nousi nopeasti portailta ja perääntyi selkä mökin kuistinovea vasten. Otus tuli edelleen lähemmäksi ja oli juuri nostamassa suurella käpälällään kuistin katon paikoiltaan, kun metsänreunasta kuului kova, komentava huuto:
- Jedi, irti! Jedi ei! Pieni mies huusi.
Metrin mittainen mies käveli lähemmäs Jediä, joka oli perääntynyt kuistilta pettyneenä. Miehen seisahtuessa Jedin viereen, Silmu tunnisti miehen tunturitontuksi. Silmu säikähti ja miltei kiljaisi, kun mies alkoi korkealla äänellä haukkua Jediä.
- Tunturipeikoista yksikään yhtä typerä ole ei kuin sinä! Mies huusi ja polki pientä jalkaansa maahan.
- Ole sinä et vielä tähänkään päivään mennessä oppinut, että mitään, mikä varmasti ole ei sinun, ei rikkoa saa! Tunturitonttu jatkoi paasaamistaan.
- Kerrankin kunnolla käyttäytyisit! Mies huusi pomppiessaan ilmaan kiukusta.
Silmu hihitti tunturitontun kiukulle niin, että mies kääntyi katsomaan harottavilla silmillään Silmun suuntaan.
- Ihme mikäs luulet sinä olevasi? Mies tivasi uhkuen kiukkua.
- Kaneli, makeisosastolta, Silmu sanoi ja turvautui väärään nimeen, sillä ei tietänyt millä asialla parivaljakko loikki pitkin Korvatunturia.
- Puhina, tunturipeikkokouluttaja, mies sanoi ja kumarsi teatraalisen syvään.
- Jedi, neidiltä Kaneli anteeksi pyydä! Puhina sanoi kääntyen takaisin tunturipeikon puoleen.
Jedi murahti vastaukseksi ja Silmu oletti otuksen pyytäneen häneltä anteeksi. Otus tömähti istumaan maahan ja pudotti kaikki lumet mökin katolta. Puhina pyyhki lunta olkapäiltään ja mulkaisi Jediä vihaisesti.
- Tee neidille maistuisiko? Puhina sanoi noustessaan portaita ylös kuistinovelle.
- Sopiihan se, omani alkaa olla hieman jäähtynyttä, Kaneli sanoi.
Puhina kaivoi taskustaan suurimman avainnipun, mitä Silmu oli ikinä nähnyt. Mies kokeili miltei jokaista mökin oveen, mutta yksikään ei sopinut oveen.
- Pitäisi sen nipussa tässä olla, Puhina mumisi itsekseen.
- Aivan, tässähän se, Puhina sanoi nostaessaan pitkän, hopeisen avaimen ilmaan.
Puhina avasi mökin oven ja jäi pitämään ovea auki Silmulle.
- Odottamaan ulos sinä jäät, Puhina sanoi Jedille.
Silmu istui mökin puiselle sohvalle, Puhinan kaivaessa kaapista kattilaa ja kuppeja. Mies kävi hakemassa pihalta kattilaan lunta ja asetti sen pienelle liedelle tuvan nurkassa. Sitten mies touhotti kohti tuvan nurkassa sijaitsevaa tulisijaa ja latoi sinne pienen kasan halkoja.
- Sinulta tulitikkuja löytyisi kai? Mies kysyi.
- Minulla on niitä repussani, Silmu sanoi ja tajusi, että hänen reppunsa oli edelleen kuistin portailla.
- Käydä hakemassa voin minä niitä, Puhina tarjoutui ja oli jo lähtemässä kohti kuistia.
- Ei kun minä voin, Silmu sanoi ja harppoi nopein askelin ovelle.
Silmu avasi oven ja nappasi reppunsa nopeasti portailta. Koko mökkiä tärisytti kuorsaus, joka kuului aukiolle nukahtaneesta Jedistä. Tyttö kaivoi tulitikut reppunsa pohjalta ja ojensi ne Puhinalle.
- Pitäisi kohta lämpimämpi olla, mies sanoi saatuaan takkaan tulet.
Vedeksi sulanut lumi porisi iloisesti liedellä.
- Kävisikö inkivääritee? Puhina sanoi ja kaivoi takkinsa lukemattomista taskuista palasen ikivääriä.
- Sopii, Silmu sanoi ja katseli miestä, joka paloitteli inkivääriä pieniksi palasiksi ja tiputti ne sitten teevesikattilaan.
- Miksi täällä olet sinä? Puhina jatkoi jutusteluaan omalla mainiolla tavallaan.
- Etsin täällä muutamia uusia makuja karamelleihin ja tikkunekkuihin, Silmu vastasi välttelevästi.
- Siis inspiraatiota haet sinä? Puhina sanoi epäilevästi.
Silmu nyökkäsi vastaukseksi.
- Entä sinä? Mitä teet täällä? Silmu kysyi vuorostaan.
- Kuhan hieman Jedin kanssa leikkimään lähdin, Puhina vastasi nopeasti.
Puhina hämmensi teetä vielä muutaman pyöräytyksen verran ja kaatoi teetä molemmille kuppeihin.
- Hyvä ole tässä, Puhina sanoi ja ojensi höyryävän kupin Silmulle.
- Kiitos kaunis, Silmu sanoi ja tuoksutti vahvaa inkivääriä.
Puhina kertoi tarinoita siitä, kuinka oli löytänyt Jedin hylättynä metsästä ja Silmu kuunteli keskeyttämättä. Kuitenkin mitä tyhjemmäksi teekuppi tuli, sitä suuremmiksi Silmun haukotukset muuttuivat ja lopulta Puhina kehotti Silmua menemään torkkumaan mökin alkovissa sijaitsevalle hetekalle.
Silmu hoiperteli väsyneenä vuoteelle, eikä edes oikein käsittänyt, miten häntä saattoi väsyttää niin paljon. Kun tytön pää tapasi tyynyn, kaappasi uni hänet heti otteeseensa.
Silmu näki unta siitä, kuinka hän oli valmistautuneena joulutanssiaisiin, pukeutuneena kultaiseen hulmuavaan neulemekkoon, mutta Värri ei koskaan ilmestynyt paikalle hakemaan Silmua juhliin. Lopulta tyttö käveli Suurelle Tuvalle rakennettuun tanssisaliin yksin ja saapuessaan sisälle hän näki Värrin suutelemassa jotakin tyttönelikosta mistelinoksan alla.
Silmu säpsähti hereille.
Hetken heräiltyään tyttö huomasi, ettei hän todellakaan ollut siellä, mihin hän oli nukahtanut.
Siellä missä Silmu nyt oli, oli kosteaa, pimeää ja kylmää.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti