Lumenvalkea: 4. luukku

Silmu silmäili Tonttujen Historia Kautta Aikojen –kirjan kantta. Tonttujen kirjakaupasta tilattu kirja tuoksui vielä painomusteelta. Tutkailtuaan hetken sisällysluetteloa, Silmu alkoi lukea ensimmäistä kappaletta.

Tonttujen ja jouluperinteen syntyminen

Varhaisimmat merkinnät tontuista ovat 1800-luvulta, mutta kuulopuheissa muun muassa kotitontuista on puhuttu 1400-luvulta lähtien. Tyypillisesti uskotaan, että joulupukki ja joulumuori ovat kaikkien tonttujen vanhempia, mutta todellisuudessa etenkin nykymuotoinen joulupukki on saanut alkunsa vasta 1800-luvun alkupuolella. Todellisuudessa kaikki tontut polveutuvat useista tonttusuvuista, joista muutamat ovat aloittaneet yhteistyön Joulupukin kanssa.

Aiemmin tonttujen uskottiin olevan omatoimisia lahjanjakajia, mutta 1800-luvun lopulta lähtien suurin osa tontuista mielletään joulupukin apulaisiksi.

Varsinainen jouluperinne on muotoutunut viimeisimmän vuosisadan aikana, mutta varhaisin hyväntekijä on Pyhä Nikolaus, jonka on tiedetty eläneen 300-luvulla. Myöhemmin Pyhä Nikolaus muotoutui muun muassa nuuttipukin kautta nykyiseen punapukuiseen valkopartaan.

Silmu käänsi sivua.

Nykymuotoisena tonttuja esiintyy niin metsissä, kodeissa, saunoissa kuin tuntureilla ja järvissäkin. Kaikkein tunnetuin ja suosituin on kuitenkin joulutonttu, joka yhdistetään vahvasti joulupukkiin. Laajemmin tonttuja esitellään kirjassa Tontut A-Ö.

Metsätonttu

Metsätontut ovat tunnettuja metsänsuojelijoita. Ne muistuttavat ulkoiselta olemukseltaan pieniä kuusia ja ne ovat yleensä noin polvenmittaisia. Metsätontut ovat usein pahantuulisia ja ne kiroilevat paljon. Puiden paukkuminen kovalla pakkasella johtunee siitä, että metsätontut takovat puita nyrkeillään. Vihaisena metsätonttujen tiedetään kiipeävän havupuiden latvaan ja paiskovan epäonnisia ohikulkijoita kävyillä.

Metsätonttujen koteina toimivat vanhat kettujen ja supikoirien kolot. Metsätonttuja on tavattu myös pienistä kallioluolista. Mikäli metsätonttu kutsuu sinut kotiinsa, ei kutsusta tule kieltäytyä, sillä ne osaavat olla hyvinkin pitkävihaisia ja voivat pahimmillaan käännyttää koko metsän sinua vastaan niin, ettet enää koskaan löydä takaisin sinne, mistä lähdit.

Kotitonttu

Kotitontut suojelevat nimensä mukaisesti kaikenlaisia asumuksia. Vanhoissa rakennuksissa ne tapaavat asua uuninpankolla, mutta nykyään yhä useammat tontut asuvat esimerkiksi komeroissa tai ullakoilla. Monet kotitontut ovat tunnettuja palvelualttiudestaan, usein ne pyytävät palkaksi palveluksistaan vain puuroa tai paikattuja vaatteita.

Kotitonttujen ulkonäkö on resuinen, vaatteet koostuvat esimerkiksi parsituista aluspaidoista sekä pois heitetyistä villasukista. Kotitontut eivät harjaa hiuksiaan, eivätkä peseydy mielellään. Kotitonttujen ruokottomuus juontaa juurensa vuosisatoja sitten eläneeseen kotitonttuun, joka ei pyynnöstään huolimatta saanut aateliselta isännältään hopeakampaa ja sen vuoksi lopetti peseytymisen, kunnes hovimestari telkesi tontun ullakolle. Nykyaikaiset kotitontut ovat marttyyrimaisen luonteensa vuoksi jääneet elämään samanlaista elämää kuin esi-isänsä.

Marttyyrimainen luonne onkin suurin syy, miksei palvelualttiiden kotitonttujen kanssa kaupankäynti ole helppoa. Useat ihmissukupolvet ovat puhuneet tavaroiden mystisestä katoamisesta ja sen yhteydestä kotitonttuihin sekä monet ovat sanoneet, että kotitontut suutuspäissään tapaavat viedä isäntiensä tavaroita ja näin vaikeuttaa heidän elämäänsä.

Saunatonttu

Saunatontut ovat tunnettuja rauhallisesta ja leppoisesta luonteestaan. Ne asustavat kiukaan alla ja pitävät huolen, että kylpijät ovat punaisia lähtiessään pesutuvalta. Kiukaan sihahduksen uskotaan kuuluvan saunatontulle, joka piiskaa kiviä antamaan lisää lämpöä pesutupaan.

Saunatontut ovat yleensä noin kynän korkuisia pellavapyyhkeisiin pukeutuneita tonttuja, jotka pyytävät palveluksistaan palkaksi viimeiset löylyt. Toisinaan he pyytävät itsellensä pienen vihdan, jolla piiskaavat itseään vimmatusti, mikäli heidän isäntänsä ei kylve viikkoon.

Järvitonttu

Järvitontut ovat usein miten mutaisia ja liejuisia olentoja, jotka pitävät huolen järven asukkaista sekä siitä, että jää on talvella tarpeeksi vahva kestämään sillä liikkuvat olennot. Aiemmin järvitontut ja metsätontut (kts. metsätonttu) pitivät yhtä, mutta noin kolme vuosisataa sitten syttyneen kiivaan riidan vuoksi (metsätonttu syytti järvitonttua tahallisesta puiden kaatamisesta) he ovat katkaisseet välinsä.

Riidan vuoksi metsien ja järvien yhtymäkohtiin on syntynyt runsaasti soita.

Talvella järvitontun saattaa nähdä hyppimässä jäällä ja varmistamassa sen kantavuutta. Järven ollessa sula järvitonttuun törmää lähinnä sukeltaessa järvenpohjaan.

Tunturitonttu

Tunturitontut elävät nimensä mukaisesti tuntureissa, lisäksi niitä saattaa tavata vaaroilla, vuonoilla ja vuorilla. Tunturitontulle ominaisia piirteitä ovat naavaparta ja hyvin kotiympäristöönsä sulautuva vaatetus. Tunturitontut puhuvat yleensä käänteisellä sanajärjestyksellä sekä vahvalla murteella, myös runomittaa tavataan. Omituisen kielen arvellaan johtuvan siitä, että tunturitontut elävät erakkoina ja tapaavat toisia tonttuja noin kerran vuodessa.

Tunturitontut ovat äärimmäisen ystävällisiä, vaikka tapaavatkin olla huonoja pitämään salaisuuksia. Jos esimerkiksi tunturissa eksyy, tunturitonttu neuvoo varmasti kotiin, mutta palkaksi hän pyytää laulunpätkän taikka kaksi, jota hän laulaa seuraavan kerran sinut tavatessaan. Tunturitontut usein osaavat myös aavistaa, mikäli joku salaa jotakin ja siksi he ovat usein selvittämässä muiden tonttujen riitoja, mutta myös puuttumassa muiden asioihin.

Silmu haukotteli makeasti ja sulki kirjan ja laski sen korkean kirjapinon päälle. Opettaja Punakynä oli antanut Silmulle valtavan kasan tonttukirjallisuutta, jotta hän saisi luokkatoverinsa kiinni kaikissa aineissa. Lisäksi Tuiske oli antanut Silmulle kasan perinteisiä joulukirjoja, jotka Tuiskeen mukaan jokaisen tontun tuli lukea.

Silmu vilkaisi kelloa ja huomasi sen olevan pitkälle yli puolen yön. Hän veti villasukat jalkaansa, sammutti valon ja veti peiton korviinsa. Nukkuessaan Silmu näki unta vihaisista metsätontuista, jotka näyttivät liiloilta joulupalloilta.

5. luukku