En nähnyt mitään. Kuulin vain ääniä. Ääniä, jotka haukkuivat ja nauroivat. Ne äänet olivat minulle tuttuja. Ne olivat ystävien ääniä.
Ystävät, jotka vihasivat minua sen jälkeen, kun olin sokeutunut. Eihän sellaisen ystävä voi olla, he sanoivat. Aivan kuin olisin huonompi ihminen.
Olisi ihme jos saisin vielä joskus ystäviä. He olivat levittäneet ilkeitä asioita minusta ja kaikki karttelivat minua.
Jos kaikki olisi vielä toisin, minulla olisi kavereita, minä voisin olla onnellinen. Että vihasinkin olla sokea.
Tunsin kipua. pelkäsin etten enää koskaan tuntisi mitään muuta. Olisinko vielä joskus onnellinen?
continue reading Pimeys
Ystävät, jotka vihasivat minua sen jälkeen, kun olin sokeutunut. Eihän sellaisen ystävä voi olla, he sanoivat. Aivan kuin olisin huonompi ihminen.
Olisi ihme jos saisin vielä joskus ystäviä. He olivat levittäneet ilkeitä asioita minusta ja kaikki karttelivat minua.
Jos kaikki olisi vielä toisin, minulla olisi kavereita, minä voisin olla onnellinen. Että vihasinkin olla sokea.
Tunsin kipua. pelkäsin etten enää koskaan tuntisi mitään muuta. Olisinko vielä joskus onnellinen?
