Arvoton

Miksi aina minä? Mitä olin taas tehnyt, että sain syyt niskoilleni? Ihme kun en saanut syitä niskoilleni sodistakin.

Opettajien mielestä oli minun syyni, että minua kiusattiin koulussa. Ihana elämä. Ehkä olin ujo, mutta en silti uskonut sen olevan hyvä syy kiusata.

No hällä väliä. Mitä väliä sillä oli, ettei minulla ollut kavereita? Mitä ihmeen väliä. Mitä väliä, että oli aina yksin? Mitä väliä? Kun kukaan ei minusta välittänyt, niin miksi minä välittäisin sitten muista?

Minun elämäni oli tälläki hetkellä muiden mielestä arvoton, olin ikuisesti muiden mielestä arvoton.

         Arvottomaksi syntynyt, ikuisesti arvoton.

continue reading Arvoton

Menetys

Miksi sain aina olla yksin? Eikö kukaan välittänyt minusta? Miksi ei ollut ketään, joka olisi kuunnellut?

Oli todella helppoa koittaa sekoittaa aineita sekaisin, kun itki äänettömästi, silti kuitenkin silmät sumeina. Ensimmäinen kyynel oli vierähtänyt poskelleni jo välitunnilla, kun olin nähnyt suuren tyttöporukan kulkevan nauraen ohitse. Siinä oli muutamia vanhoja luokkakavereitani, jokaisesta oli tullut koulun alettua jotenkin outo, erillainen. Hädin tuskin sai joskus moikkauksen nitistettyä heidän suustaan ulos.

Kello pirahti. Välitunti. Ruoka saisi paistua sillä aikaa uunissa.

Kävelin ulos luokasta ja ajattelin voivani mennä sisäkautta vessoille. Sinne tosin pääsin vain toiselta puolelta aulaa. Kävelin sinne ja olin juuri nostanut jalkani astuakseni ensimmäiselle portaalle, kun takanani oleva tappelu nujakka kaatoi minut portaisiin ja pyörin portaat niska edellä alas.













              En koskaan palannut syömään keksejä, joita teimme.
----------------
Ellu tiedän tää on muokattu versio.

continue reading Menetys

Kuusi vuotta

Hyvin lyhyt alku.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Roosan värinen hame, valkoinen kauluspaita ja valkoiset hyvin kauniit, sirot ballerinat, joiden alla ryppyreunaiset roosan väriset sukat. Katson kuvaa joka on otettu siltä aamulta jolloin lähdin taivaltamaan ensimmäistä kertaa kouluun. Olen muuttunut niistä ajoista hyvin paljon. Ensimmäistä kertaa tiedän syyn elämäni suureen muutokseen. Liian paljon hyvin erilaisia tapahtumia liian lyhyessä ajassa. Viimeiset kuusi vuotta olen elänyt kuin sumussa muistan vain tapahtumat en muista oikein ketään nimeltä.

Aloitin ensimmäisen luokan. Roosa oli lempivärini. Jostain syystä inhoan nykyään roosaa. Onhan sille syykin, muistan roosasta aina koulukiusaamisen. Miltä tuntui ajatella joka aamu kouluun tullessaan puhunko tänään kenellekään muulle kuin opettajalle. Tulisiko vihdoinkin koulukummini käymään?

continue reading Kuusi vuotta

Novellitalon taikaa

Mulla olisi siis tarkoituksena pistää tänne novellit mitä kirjoitan. Jokainen novelli on erillainen. Siis mun mielestä. Viisas minä. Toivottavasti edes joku lukee näitä. Kommentoitko jookosta mitä mieltä siitä tekstistä olet. Muiden mielipiteistä oppii parhaiten.

continue reading Novellitalon taikaa