Joulukalenteri

                                                   1. joulukuuta
              Hänen silmänsä olivat niin luottavaiset ja lämpimät, kuin kauneinta silkkiä. Minä taas olin nykyään hyvinkin erilainen, olin kovettanut itseni edellisen joulun jälkeen. Hän oli nähtävästi ottamassa nyt kontaktia minuun.
             Hän tutki minua kauniilla silmillään ja tunsin kovettavani itseäni koko ajan lisää. En halunnut haavoittua enää koskaan.
             Seisoimme kirpeässä ulkoilmassa, hän vain parin metrin päässä minusta. Kuin kirouksesta lunta alkoi sataa päällemme.
             Mieleeni tulvi, kuinka olimme muutama talvi sitten tanssineet valssia yhdessä lumisateessa. Kyyneleet valuivat poskilleni. Muistin kuinka hänen askeleensa olivat ohjanneet minut oikeaan suuntaan, kuinka hänen kätensä olivat olleet pehmeät.
            En kestänyt katsella häntä siinä, vaan käännyin ympäri ja lähdin kävelemään kohti kotia.